Anna-Kristiina Mikkonen

Yleinen

Vaalitiimiläisen päivä

Aamuhämärissä höyryävän kahvikupin ääressä katselen ikkunasta ulos. Kohta lähdetään vaalikiertueelle. Keli ei ehkä ole paras mahdollinen. Olo on yhtä aikaa jännittynyt ja innostunut.

Simpeleellä ja Imatralla tapasimme monia ihmisiä ja juttu luisti itäsuomalaiseen tapaan iloisesti rupatellen ja tarinanpätkillä höystäen. Tarinoiden välissä kuului kuitenkin aito huoli mm. vanhusten hoidosta, eläkkeistä. Keskustelua käytiin myös työstä ja muuttoliikkeestä työn perässä.

Lukuisista juttutuokioista, keskusteluhetkistä päivän paras keskustelu käytiin lauantaina 6.3. Anna-Kristiinan ja kansalaisen välillä Lappeenrannan kävelykadulla kylmässä tuulessa. Tuuli ei meitä haitannut, koska keskustelu oli niin hyvä ja mieltä lämmittävä. Keskustelu antoi meille lisää puhtia!

Pysähdyimme erään miehen kohdalla antamaan vaalimateriaalia ja kysymään, mitä mieltä hän on asioista. Ensi alkuun mies oli hieman vastahakoinen. Kertoi aikaisemmin äänestäneensä toista puoluetta, mutta sanoi äänestävänsä SDP:tä, jos osaisimme vastata hänen kysymyksiinsä.

Miestä huoletti kovasti mediassa olleet puheet ansiosidonnaisten päivärahojen leikkaamisesta, minkä tarkoituksena olisi saada työttömät nopeammin takaisin töihin ja pois sohvalta makaamasta. Hieman tuohtuneena mies sanoi, ettei ymmärrä, miten se on mahdollista, jos jatkuvasti vähennetään väkeä yt-neuvottelujen kautta. Eihän ihmiset työllisty heidän perusturvaansa, toimeentuloaan leikkaamalla, jos vapaita työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole olemassa!

Anna-Kristiina oli miehen kanssa samaa mieltä. Työpaikkoja saataisiin heti lisää, kun investoitaisiin teihin, ratoihin, korjausrakentamiseen ja rahat jäisivät paikkakunnalle kiertämään. Luomaan lisää hyvää.

Suurin osa työttömistä haluaa töihin. Kaikkia työttömiä ei pidä leimata pienen joukon takia, jota työt ei kiinnosta syystä tai toisesta. Tämän joukon kohdalla pitäisikin keskittyä selvittämään ja ratkomaan syitä ja ongelmia työttömyyden taustalla. Ei ole oikein leimata kaikkia työttömiä laiskoiksi sohvallamakaajiksi!

Anna-Kristiinan iloinen olemus ja vastaukset selvästi tyydyttivät miehen tiedonhalun, kun hänen vastauksensa keskustelun lopuksi oli iloinen toteamus: ”Kyllä minä taidan äänestää demareita!” Mies toivotti tsemppiä ja hyvää vaalimenestystä. Uusia, nuoria kansanedustajia tarvitaan.

Eikun tuulta päin!

Materiaalin jakaminen ja kansalaisten jututtaminen kävelykadulla jatkui. Kova tuuli vei ihmisiä lämpimiin sisätiloihin, mikä hieman lannisti tunnelmaa, mutta jatkoimme reippaasti eteenpäin.

Pysähdyin vanhemman pariskunnan kohdalla tarjoamaan vaalimateriaalia, että saisimme muodostettua keskusteluyhteyttä. Mies tokaisi: ”Mie mittää vaalipropagandaa tarvitse!” Hämmentyneenä hymyilin ja annoin kuitenkin materiaalin vaimon ojennettuun käteen. Mies kaiveli taskujaan ja veti lompakon esiin. Lompakosta mies kaivoi kortin nähtäväksi ja sanoi, että tässä syy! Miehen kädessä komeili SDP:n jäsenkortti!

Tästä on hyvä jatkaa!

Ja mehän jatkoimme Anna-Kristiinan kanssa matkaa Lappeenrannan Kisapuistoon katsomaan Saipan peliä. Erätauoilla oli lisää mielenkiintoisia kohtaamisia ja juttutuokioita.

Upea ja aktiivinen päivä päättyi Saipan voittoon!